Lajin Historia

Krav-Magasta on syntynyt vuosikymmenien saatossa useita legendoja ja niitä toistetaan eri lähteissä, nykyään pääasiassa verkkojulkaisuissa. Useimmissa lähteissä Krav-Magan kerrotaan olevan Imi Sde-Orin (Emrich Lichtenfeld, 1910–1998) kehittämä, Israelin armeijan käytössä oleva itsepuolustusmenetelmä.

Imin rooli on aivan keskeinen siinä itsepuolustuslajissa, mitä tänä päivänä harjoitellaan krav magana ympäri maailmaa. Väheksymättä Imin keskeistä rooliaan lajin kehittämisessä ja edistämisessä, on kuitenkin huomioitava, että lajin juuret ulottuvat pitkälle juutalaisten moderniin historiaan, juutalaisten tarpeeseen suojella itseään diasporassa ja Israelin valtion perustamista edeltävään pitkään kestäneeseen prosessiin. Historian tutkimukset osoittavat, että Krav-Maga on muodostunut monta vuotta ennen kuin Israelin valtio itsenäistyi, Israelin puolustusvoimat perustettiin tai Imi muutti Israelin maahan vuonna 1942. Imi on kuitenkin se henkilö, jonka ansiosta harjoittelemme siitä nyt siviileille muokattua krav magan itsepuolustusta.

emrichLichtenfeld2
emrichLichtenfeld3
emrichLichtenfeldphone

Emrich Lichtenfeld syntyi vuonna 1910 Budapestissa unkarilaisjuutalaiseen perheeseen ja varttui Slovakian Bratislavassa, missä isänsä, Samuel Lichtenfeld, entinen sirkusvoimamies ja nyrkkeilijä, toimi poliisin ylirikostutkija ja omisti myös kuntosalin ja ohjasi painia, nyrkkeilyä sekä painonnostoa. Imi harrasti voimistelua, painia ja nyrkkeilyä, ja voitti useita paini- ja nyrkkeilykilpailuja eri urheilutapahtumissa Euroopan tasolla. Hyökkäykset juutalaisväestöä vastaan pahenivat huomattavasti Itä-Euroopassa 1930-luvun puolivälistä lähtien ja Imi, muiden nuorien juutalaisten miesten kanssa osallistui usein konflikteihin pyrkien suojelemaan juutalaisväestöä ja estääksensä pogromeja. Vuonna 1940 Imi jätti Bratislavan ja matkusti kiertotien kautta Palestiina-Eretz Israeliin, johon hän saapui vuonna 1942. Imi rekrytoitiin KAPAP-lähitaistelun ohjaajaksi Palmachiin, missä hän palveli Israelin valtion perustamiseen asti. Edellä mainituista järjestöistä, taistelijoista ja taistelumetodeista syntyi vuonna 1948 nuoren valtion puolustusvoimat, ja myös Imi siirtyi muiden ohjaajien ja taistelijoiden joukossa Israelin valtion puolustusvoimiin.

Siirryttyään puolustusvoimiin, myös KAPAP-lajit pysyivät samoina ja entiset ohjaajat jatkoivat taistelukunnon ja lähitaistelutaitojen ohjaamista sotilaille. Vaikka kepit pysyivät 1960-lukuun asti osana KAPAP-lajeja, niiden käyttö jäi vähitellen pois KAPAP-lajeista.

KAPAP:ia kutsuttiin Krav-Magaksi jo vuoden 1948 loppupuolella ja molempia nimiä käytettiin vaihtelevasti tarkoittamaan lähitaistelua. Noah Gross

mainitsee, että Krav-Maga-nimen taustalla saattaa olla yhteys aseistuneeseen lähitaisteluun. Vaihtelevasta ”terminologiasta huolimatta, ei tapahtunut keskeistä muutosta KAPAP:in lajeissa, niiden sisällössä tai ohjauksessa. Joka lajia, ‘jiu-jitsua‘, nyrkkeilyä, keppiä ja veistä ja välillä myös pistimen käyttöä, opetettiin erikseen. On selvää, että 50-luvun puoliväliin saakka käytettiin Palmachin ohjausmaterialia.”

Uudessa armeijassa syntyi uusia voimia ja yksiköitä, ja kehittyi uusia taisteluoppeja, minkä vuoksi ohjattuja lajeja ja ohjaus-/treenituntimääriä sovitettiin yksiköiden tarpeisiin, harjoituksia poistettiin ja toisia lisättiin tai sovellettiin uudelle tilanteelle. 50-luvun loppu- ja 60-luvun alkupuolella KAPAP/Krav-Maga harjoituksien painopiste siirtyi kepistä sotilaalliseen ‘jiu-jitsuun‘. Muutoksen takana oli Imi Lichtenfeld. 1960-luvulla otettiin uusia aseita käyttöön, ohjaajat vaihtuivat ja keppi jäi kokonaan pois KAPAP-lajeista.

Siirtyessään Palmachista Israelin puolustusvoimiin, Imi oli yksi johtavista taistelukunnon/KAPAP-ohjaajista. Ensimmäisenä yksikön johtajana toimi aikanaan Palmachin taistelukunnon yksikön johtaja, Moshe Finkl-Zohar. Vuonna 1953, Imin johdolla toiminut Krav-Magan ammattikomitea tarkasteli tehtävänsä ohjeiden mukaisesti KAPAP-lajeja ja supisti eri yksiköiden sotilaille opetetun materiaalin laajuutta. Taisteluliikunnan otsikon alla esitettiin kolme lajia: KAPAP, nyrkkeily ja veitsen käyttö. ”Puolustusvoimien koko ensimmäisen vuosikymmenen aikana (1948-1958) käytettiin taistelulajeille synonyymitermejä ‘käytännöllinen judo‘, KAPAP (lähitaistelu) ja Krav-Maga.” 1950-luvun loppupuolella lähitaistelun ytimeksi tuli tyhjin käsin taistelu eri aseilla aseistunutta vihollista vastaan ja julkaistiin ensimmäinen ohjekirjainen, jonka otsikko oli ‘Krav-Maga‘.

Imi toimi käytännössä pääohjaajana vuodesta 1953 lähtien. Osana puolustusvoimien rakenteellista uudelleenjärjestystä, perustettiin vuonna 1960 Imun Gufani (fyysinen kunto) -osasto ja sen Krav-Magan alaosasto, ja Imi Lichtenfeld nimitettiin johtavaksi Krav-Magan ohjaajaksi. Palvelunsa aikana Imi ohjaasi ja oli monien ohjaajakurssien komentaja ja toi kehittämistyöllään Krav-Maga -järjestelmän täyteen muotoonsa.

Imi jäi armeijan palveluksesta eläkkeelle vuonna 1962, 20 vuotta muuttonsa jälkeen Eretz-Israeliin vuonna 1942. Vuonna 1964 Imi Sde-Or (Lichtenfeld) toi Krav-Magan siviilimaailmalle perustamassaan ‘Machon Imi‘ -salissa Netanjan kaupungissa ja myöhemmin myös Tel-Avivissa, ja niin ollen menetelmän käyttöalue laajentui myös siviilipuolelle, missä se on kehittynyt Israelissa hiljalleen. Imi toimi vielä sen jälkeen konsulttina ja ohjaajana eri turvallisuus- ja puolustusvoimissa. Imi uskoi, että mitä useampaa kamppailulajia hallitset, sitä paremmaksi Krav-Maga osaamisesi kehittyy.

Imin harjoitussalissa kasvoi useita hänen tiensä jatkajia, kuten Eli Avikzar, joka oli ensimmäinen, joka sai Imiltä mustan vyön Krav-Magassa (1971). Hänen jälkeensä saivat Dan 1 mustan vyön Rafi Elgrissy (1973), Haim Zut, Shmuel Kurtzveil, Hakani Haim, Shlomo Avisra ja Victor Bracha (1975), Yaron Lichtenstein, Avner Hazan (1978), Avi Abeceedon (1979) ja Miki Asulin (1980).

Krav Maga Lajianalyysi

Lisätietoja löydät krav maga itsepuolustuksen lajianalyysi - teoksesta, joka lähetetään sähköpostiisi, kun tilaat uutiskirjeen.